Pelit oppimisympäristönä

Pelit oppimisympäristönä on ollut käytössä pitkään. Kaksikymmentä vuotta sitten muistan omissa koulukirjoissani olleen erilaisia pelejä, joihin yleensä tarvittiin noppa ja pelimerkit. Pelit liittyivät käsiteltyyn opintojaksoon. Oppilaat pelasivat pelejä ja opettaja kiersi katsomassa, miten pelaaminen pienryhmissä sujui. Opetuskäyttöön suunnatut pelit ovat siirtyneet tekniikka-avusteisiksi uudeksi maailmaksi. Mutta onko opettajan rooli pelien suhteen kuitenkaan muuttunut?

Koskinen (Koskinen ym, 33) näkee opettajan roolin tärkeänä pedagogisen viitekehyksen luojana. Opettaja huolehtii pelillisen opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Opettajan vastuulla on tavoitteet, pelin ja pelillisen ympäristön käytön perustelu opetussuunnitelmaan nähden.

Sari Yrjänäinen luennoi 22.1.2015 Tampereen yliopistossa valopelistä. Valopeli on suunniteltu liikuntatuntien sisältöön sopivaksi ohjelmaksi. Valopeli on valoteknologiaa ja tarinoita hyödyntävä peli. Liikuntatunnille luodaan elämyksellinen ympäristö, jossa liikunnallisia tehtäviä antaa opettajan ohjaama pelikone. Liikuntasalin keskellä olevassa tornissa ovat niin valonheitin, projektori, äänentoistolaitteet kuin ohjaustietokonekin.  Pelin aikana opettajan rooli on ennemmin sivusta seuraaja kuin pelin johtaja, sillä oppilaat kuuntelevat laitteen antamia ohjeita ja toimivat niiden mukaan. (Yrjänäinen ym, 168). Luennolla Yrjänäinen painottaa sitä, että tekniikan pitää tuoda lisäarvoa opetukseen, jotta tekniikkaa kannattaa käyttää. Äkkiseltään hänen esittelemästään valopelistä jäi lattea tunnelma ja väistämättä heräsi kysymys: mitä lisäarvoa tämä peli tuo opetukseen? Laitteessa ääni kertoo tarinaa, johon lapset eläytyvät ja juoksevat valonheittimistä tulevien valokeilojen perässä. Tämän kaiken voi opettaja tehdä myös itse manuaalisesti.

Tutkimusryhmä kertoo havainneensa, että valopeli voi kehittää omaehtoista liikunnallista osallistumista ja tuo iloa sekä riemua oppilaan taito- tai kuntotasoon katsomatta (Yrjänäinen ym, 168). Tarkemmin asiaa pohdittuani tulin tulokseen, että jos tekniikalla saadaan oppilas kokemaan iloa ja riemua opetustuokiossa, niin tekniikan tuomisessa opetukseen on onnistuttu. 

Yrjänäinen (Yrjänäinen ym. 186) tiivistää, että etenkin oppilaslähtöisen asenteen omaavat opettajat osasivat suhtautua rooliinsa pelin aikana, kun taas osalla opettajista oli vaikeuksia roolinsa kanssa, koska he saattoivat nähdä opettajan roolin ryhmän johtamisena. Samanlaiset erot ovat varmasti olleet nähtävissä jo perinteisten pelien aikana. Jotkut opettajat ovat olleet sinut sen kanssa, että oppilaat ohjautuvat itsenäisesti pelin parissa, kun taas toiset ovat puuttuneet tilanteeseen turhan paljon.

Pelillisiä ajatuksia kirjaili Elina L.

Lähteet:

Koskinen, A. ym. Oppimispelien tutkimus pedagogisesta näkökulmasta

Yrjänäinen, S. ym. Opettaja ja älykäs valo- ja ääniteknologia liikuntatunnilla. Liikuntapedagogisia näkökulmia Valopeliin.